Akustiikkasuunnittelulla on suuri merkitys nykyaikaisissa oppimisympäristöissä ja avotoimistoissa, jotta niissä on hyvä olla, työskennellä ja opiskella. Haluan tällä kirjoituksella puhutella erityisesti niitä, jotka päättävät, otetaanko akustiikkasuunnittelija mukaan projektiin ja missä vaiheessa. Tilojen käyttäjille haluan muistuttaa, ettei kaikkia odotuksia voi aina realistisesti saavuttaa, mutta hyvällä suunnittelulla ja asenteilla tavoitteet ja toteutukset voidaan tuoda niin lähelle toisiaan kuin mahdollista.

Akustikon näkökulmasta maailma on muuttunut. Fysiikka itsessään ei muutu miksikään, mutta vaatimustaso on koko ajan kasvanut ja käytännön toimintamuodot ovat muuttuneet paljon. Työpaikoilla tehdään tiimityötä avotiloissa, ja kouluissakin on avotilaa, ei enää pelkkiä luokkahuoneita. Lisäksi rakennuksiin tuodaan paljon tekniikkaa, josta aiheutuu ääntä. Samassa tilassa tehdään monenlaisia tehtäviä, joiden tavoitteet akustiikan kannalta voivat olla hyvin ristiriitaisia.

Avokonttorissa tai avoimessa oppimisympäristössä pienen ryhmän on voitava keskustella keskenään niin, että ääni kuuluu selkeänä henkilöltä toiselle. Samassa tilassa hieman etäämpänä toimii toinen ryhmä, joka käy omaa keskusteluaan. Nämä keskustelut eivät saa häiritä toisiaan, eli äänet eivät saa kuulua kovin pitkälle. Toisaalta samassa tilassa voi jossakin tilanteessa olla puhuja, jonka äänen pitääkin kuulua kaikille kerralla. Miten tällainen onnistuu?

Tilannetta voidaan akustiikkasuunnittelulla ratkoa niin, että lähikenttään taataan kohtuullinen määrä heijastuvaa ääntä ja äänen kuulumista estetään etäämmälle. Kun on tarve puhua kauas tai kaikille, käytetään äänentoistotekniikkaa eli vahvistetaan puhetta sähköisesti. Tämä säästää esiintyjän ja opettajan äänivaroja. Esimerkiksi ryhmätyöpöydän päälle voidaan suunnitella ääntä heijastava pintaa siten, että se heijastaa ääntä rajatulle alueelle, ja heijastusten eteneminen laajemmalle estetään tehokkaasti. Urakoitsijavetoisissa hankkeissa urakoitsijat eivät välttämättä pidä tästä ehdotuksesta, koska kattoratkaisusta tulee monimutkaisempi kuin tavallisesta alakatosta, mikä jonkin verran nostaa kustannuksia. Tavallisen alakaton toteutus ei kuitenkaan tue kaikkia tilan käyttötarkoituksia, ja käyttäjät, työntekijät, oppilaat ja opettajat, tietyissä käyttötilanteissa kärsivät. Akustiikkaratkaisuissa kuitenkin puhutaan hankkeen kokonaiskustannusten kannalta aika vähäpätöisestä säästötoimenpiteestä.

Melutasojen nousu aiheuttaa ikävän ketjureaktion

Suurimmat akustiikkaan liittyvät virheet tehdään kuitenkin silloin, kun ääntä päästetään tilaan liikaa ja melutasot alkavat nousta. Tilasta tulee hälisevä, ja kun pitää saada pienryhmässä oma ääni kuuluviin, ääntä on pakko korottaa ja se leviää sinnekin, minne sen ei ole tarkoitus kuulua. Seurauksena muissakin ryhmissä pitää korottaa ääntä, jotta oman ryhmän puheesta saa selvää, ja tämän ketjureaktion tuloksena huudetaan pian kilpaa. Tämä pahin mahdollinen tilanne on parasta hoitaa niin, ettei ääntään alkuunkaan tarvitse tilassa korottaa.

Äänen etenemistä tilassa voidaan jonkin verran estää kalustusratkaisuilla, kuten tarpeeksi korkeilla seinäkkeillä. Ryhmien välillä pitää olla useita metrejä tilaa, katon on hyvä olla riittävän alhaalla ja sen tulee olla tarpeeksi vaimentava, jottei ääni heijastu sitä kautta, ja muutkin vaimennuselementit kannattaa sijoittaa oikein ja tarpeeksi lähelle. Akustiikkalevyn sijoittelulla on merkityksensä, samoin tilan muodolla. Suora- tai nelikulmainen huone ei yleensä ole miellyttävän puheakustiikan kannalta paras vaihtoehto, koska kahden pinnan väliin syntyy seisovia aaltoja ja isoissa tiloissa tärykaikua. Vinot seinät taas poistavat tätä ilmiötä. Vaikka tilaan olisi valittu vaimentava katto ja lattia, ääni voi heijastua vaakasuunnassa seinien välillä. Jos käytetään suojaesteitä ja seinäkkeitä, ääni ei saa kiertää niiden ohi. Yksi ratkaisu on hyödyntää peiteääntä, joka haluttaessa voidaan räätälöidä tilan, ympäristön ja tarkoituksen mukaan.

Nykyisin niin toimistoilta kuin kouluiltakin halutaan tilojen muunneltavuutta. On kuitenkin muistettava, etteivät siirrettävät rakenteet ole koskaan yhtä tehokkaita ja edullisia keinoja eristää ääntä kuin kiinteät seinät. Siirtoseinillä ei voi ratkaista kaikkea, sillä niillä päästään parhaimmillaan vain noin 44 desibelin ääneneristävyyteen, ja taittoseinillä ja muilla kevyemmillä rakenteilla vielä selvästi heikompiin tuloksiin. Kiinteällä seinällä ja siihen tarvittaessa yhdistettävillä eristävyydeltään sopivilla saranaovilla on mahdollista päästä parempaan tulokseen.

Äänet häiritsevät, jos rakenteisiin jää reikiä

Ääneneristysongelmia voi tulla kiinteilläkin seinillä erotetuissa tiloissa, jos rakenteisiin on jäänyt rakoja tai reikiä. Läpimenotiivistykset ovat esimerkiksi huonosti tehtyjä, ovien tiivisteet eivät toimi, kynnysten alustat on jätetty auki, ovien sähköpielet ovat hatarat tai alakaton yläpuolella saumat ja läpimenot ovat jääneet tiivistämättä. Ääni pääsee häiritsevästi kulkemaan kaikkia näitä reittejä. Jos taas rakenteita ei katkaista siellä, missä ne kuuluisi katkaista, aiheutuu sivutiesiirtymää rakenteen ohi. Tämä on erityisesti kevyiden rakenteiden ongelma. Äänen siirtyminen rakenteen ohi tulee estää myös taloteknisten järjestelmien kautta.

Onneksi nykyisin tehdään paljon kontrollimittauksia, ja niitä edellytetään urakkasopimuksissakin niin, että akustiikkasuunnittelija saa valita mittauskohdat, jolloin ainakin riskialtteimmat paikat tulee testattua. Nykyajan urakoitsijat myös toimivat vastuullisemmin menneisiin vuosikymmeniin verrattuna. Myös mallinnustekniikka, sekä huoneakustinen että ulkotilojen melun mallinnus, on kehittynyt huimasti, eikä arvoja enää tarvitse laskea käsin. Kun malli on kerran luotu, sen avulla voidaan helposti tarkastella variaatioiden vaikutuksia.

Yhteenvetona voi todeta, että avotilassa hyvä ratkaisu on minimoida äänen leviäminen pitkälle ja koota tiimit oikein. Kun tiloja muutetaan avoimempaan suuntaan, siitä on syytä tiedottaa tilan käyttäjille hyvissä ajoin, koska tällöin myös ihmisten asennoitumisen pitää muuttua. Avokonttorissakin pitää olla riittävästi hiljaisia tiloja, joihin voi tarvittaessa vetäytyä, ja oleellinen ja tärkeä osa akustisessa ympäristössä toimimista ovat käyttäytymissäännöt ja niiden noudattaminen.

Nykyisin tilojen käyttäjät jo ymmärtävät ja osaavat vaatia hyvää akustiikkaa, ja siitä tulee usein huomautuksia käyttäjäkokouksissa. Akustikon on syytä olla mukana tilojen suunnittelussa varhaisesta vaiheesta lähtien kertomassa, mitkä ovat toteutuksen realiteetit, ja tilaajien ja käyttäjien pitää olla yhdessä valmiita hyväksymään se, että jos halutaan avoin tai muuntojoustava ratkaisu, ääntä voi kuulua. Rakentamisratkaisuja ei saa päästää liian pitkälle, ennen kuin akustiikka on otettu huomioon. Kun pohjat on lyöty lukkoon, on jo menetetty monia mahdollisuuksia. Kun varhaisella suunnittelulla saadaan aikaan akustisesti parempi ja vielä kustannuksiltaan halvempi ratkaisu, lopputulos ilahduttaa hankeen kaikkia osapuolia.

Valokuva on päiväkoti Neulasesta Helsingistä.